Koululinkki

Onko lukion tarkoitus uuvuttaa opiskelijat? Onko e-urheilu urheilua? Muun muassa näitä asioita pohtivat Kuortaneen lukiolaiset

Onko aina pakko kiirehtiä?

Aika on ainoa asia tässä maailmassa, jota ei saa takaisin. Kääntämällä kelloja taaksepäin talviaikaan, saamme yhden tunnin lisää. Se on kuitenkin lopulta vain muodollista, sillä menetettyä aikaa ei voi edes kellonaikaa siirtämällä saada takaisin.

Joululomalla autoni jätti minut tienvarteen ja kotiin oli kolmisenkymmentä kilometriä. Laitoin hätävilkut päälle ja soitin apua. Tie oli vilkas, mutta pieni maantie. Monet ajoivat ohitseni hidastamatta kuitenkaan vauhtiaan. Ne ainoat, jotka pysähtyivät tarkistamaan, oliko apua tulossa, olivat vanhempia ihmisiä. Lopulta pääsin pois sieltä tienposkesta, mutta minulle jäi yksi ajatus: Mihin nuoremmilla on aina niin kiire?

Nykyajan työelämä on niin hektistä, että joillakin meistä jää tuskin yhtään vapaa-aikaa. Sen takia ihmiset kiirehtivät työpaikoilleen, sillä tiukat aikataulut vaativat ajoissa töihin saapumista. Työajoista on sovittu työnantajan kanssa, mutta onko ihmisiä otettu yksilöinä huomioon? Me kaikki olemme erilaisia yksilöitä ja siksi toiset ovat aamuihmisiä ja toiset yökyöpeleitä. Jos esimerkiksi sellainen henkilö, joka ei nauti aikaisista aamuista, joutuu lähtemään aamuvuoroon, saattaa hän lähteä myöhässä ja siksi hänellä on kiire. Opiskellessa tulee yleensä kiire erilaisten aikarajojen kanssa, ja seuraavan opiskelupaikan saamisessa.

Ratkaisu pulmaan voisi olla henkilökohtaisempien aikataulujen laatiminen. Kenelläkään ei tulisi ajan järjestämisessä stressiä eikä lehdessä olisi enää otsikoita, joissa vaaditaan nuorille myöhäisempiä kouluun tuloaikoja. Ei tulisi vaikeuksia sopeutua aikatauluihin, jotka sopivat niille, joiden biologinen kello on omaasi edellä. Tällä tavalla voi keskittyä elämässä oikeasti tärkeisiin asioihin, kuten siitä nauttimiseen.

Antti Hakala, Kuortaneen lukio

Köyhät ei autoile

Aamu alkoi hyvin. Diesel loppui autosta ja rahaakaan mukana ei ollut kuin viiden euron seteli. Kanisteri mukaan ja hakemaan dieseliä. Saavuttuani huoltoasemalle huomasin hinnan olevan 1,48 euroa litralta. Lähestulkoon saman hintaista kuin bensa.

Polttoaineiden hinnan nousu on suututtanut ihmisiä. Suuret käyttövoimaverot diesel-käyttöisissä autoissa on muutenkin huomattavasti suuremmat kuin bensiinikäyttöisissä autoissa. Yleensä on mietitty, että jos vuodessa ajaa paljon, niin on edullisempaa ostaa diesel-käyttöinen auto, mutta hintojen nousu on kumonnut tämän. Dieselautojen ostajat ajattelevat myös auton etuja verrattuna bensa-autoon ja valitsevat sen takia dieselin. Kohta on kannattavampaa omistaa bensa-auto.

Dieselin litrahinnalle tulisi tehdä jotain tai olisi järkevää keventää käyttövoimaveroa. Kalliiden ajokustannuksien takia. Väärin on se, että jos omistat disel auton, joudut maksamaan paljon enemmän, että pääset ajamaan.

"Autoilija", Kuortaneen lukio

Kuka sä luulet olevas?

Minä, Heli, olen kokenut syrjintää ja ennakkoluuloja oman pukeutumistyylini ja ulkonäköni takia. Minulla on lävistyksiä ja tyylini on goottimainen ja eroaa “normaalista" pukeutumistyylistä. Saan julkisilla paikoilla paljon erilaisia katseita, ja minua on jopa pelätty. Minulle on sanottu suoraan asioita, jotka saattaisivat loukata, kuten että olen B-luokan kansalainen, eli huonompi ihminen kuin muut, sekä olisin kauniimpi ilman lävistyksiä. Ihmisten pitäisi tutustua erilaisiin ihmisiin ja rikkoa omat ennakkoluulonsa. Ulkonäkö ei kerro sitä, millainen ihminen on luonteeltaan.

Jokainen ihminen on erilainen. Ajattele ihmisiä, jotka ovat ympärilläsi. Kukaan heistä ei ole samanlainen kuin sinä. He saattavat pystyä asioihin, joihin sinä et pysty, tai sinä sellaisiin, joihin he eivät pysty. Kukaan maailmassa ei ole samanlainen kuin sinä, eikä pysty toimimaan samoin kuin sinä.

Erottavia tekijöitä voi olla ulkonäkö, kieli, seksuaalinen suuntautuminen, uskonto, koko, ikä, taidot tai liikunnalliset rajoitteet.

Jokainen on joskus kokenut syrjintää tai kiusaamista jossain vaiheessa elämäänsä, esimerkiksi seksuaalisuutensa tai ulkonäkönsä vuoksi. Kiusaaminen ja syrjiminen saattaa osaksi johtua siitä, että ihmisillä on ennakkoluuloja punkkareita ja gootteja tai homoja kohtaan. Erilaisia ihmisiä katsotaan oudosti ja pitkään, koska ihmiset ajattelevat heidän käyttäytyvän ylimielisesti tai olevan epäkohteliaita. Jos joku gootti on joskus käyttäytynyt huonosti, se leimataan koko gootti-yhteisöä kohtaan

Erilaisuus on rikkaus, ja pidetään siitä kiinni.

Jenna Lamminaho ja Heli Lehto, Kuortaneen lukio

Ehkä-Urheilua

Onko elektroninen urheilu oikeaa urheilua? Tähän moni vastaa nopeasti, että ei ole, koska siinä ei ole fyysistä liikuntaa, nämä samat ihmiset voisivat äkkiseltään vastata myös samalla tavalla formulakuskeista, hehän "vain" vääntävät vähän rattia ja kone tekee kaiken työn. Pienen miettimisen jälkeen ymmärtää ettei se niin mene, varmasti jokaisella F1-kuskilla on omat liikuntaohjelmansa ja ajaminen itsessään on varmasti raskasta.

Monilla e-urheilujoukkueilla on omat pelitalot ja siihen liittyvät harjoitukset pelaajilla. Jokainen urheilee ja ruokavaliota pidetään silmällä. Toki olen ainakin itse nähnyt tukevammassa kunnossa olevia e-urheilijoita ja toki myös laihassakin, mutta kaikki eivät noudata samoja treeniohjelmia tai ruokavalioita. Siinä missä toisessa joukkueessa pidetään pelaajien psyykkistä ja fyysistä terveyttä yllä urheilemalla ja hyvällä ruokavaliolla, saatetaan toisessa joukkueessa keskittyä ainoastaan pelaamiseen. Tämä ei ainakaan pitkällä tähtäimellä ole mielestäni kovin fiksua. Vaikka pelaaminen itsessään ei olisi niin fyysistä, niin kyllä sen mielestäni voisi luokitella urheiluksi.

Yksi syy e-urheilun epäuskottavuudessa johtuu sen ulkokuoresta. Ihmiselle, joka ei tunne pelaamisen taustoja, kilpapelaaminen kuulostaa oudolta ja varsin typerältä ajatukselta: parikymmentä ihmistä pelaa hikisessä kellarissa hiljaa juoden limsaa. Näin ei tietenkään ole, viime vuoden lopussa pelatussa League Of Legendsin maailmanmesturuudessa oli jaossa 6 450 000 USA:n dollaria, josta noin kaksi miljoonaa meni voittajajoukkueelle. Turnaus järjestettiin Etelä-Koreassa Incheonin Munhak Stadiumilla, jonka kapasiteetti on 50 256 katsojaa, vaikkakin katsojaluvut ovat yli 205 miljoonaa, jos kaikkien maiden suoratoistopalvelujen katsojat lasketaan mukaan.

Mielestäni e-urheilu on saavuttanut kaikki urheiluun vaadittavat kriteerit. Valitettavasti näillä näkymin sillä ei olympialaisiin vielä pääse, sillä e-urheilu on liian väkivaltaista. Tämä on mielestäni melko omituinen väite, sillä eihän siinä kehenkään satu, toisin kuin nyrkkeilyssä, jossa nyrkkeilijät murjovat toisiaan kehässä katsojien iloksi.

Aleksi Laitila, Kuortaneen lukio

“Silloin meidän aikana…" – Niin, mutta se meni jo

Mielestämme kahdeksan aamut tulisi poistaa, sillä kuten asiantuntijat ovat sanoneet, lisäävät ne väsymystä ja uupumusta. Sen on kyllä huomannut, kun viisi päivää viikossa on kahdeksasta neljään koulua, ja siihen päälle vielä esseet yms. Stressiä siis riittää, mutta unta ei. Silloin, kun päivä taas alkaa yhdeksältä tai kymmeneltä, on paljon virkeämpi ja tuotteliaampi olo koko päivän, eikä herääminenkään kestä kahden ensimmäisen oppitunnin ajan.

Viime aikoina on uutisoitu siitä, kuinka Tampereella on jo luovuttu, ja Helsingissä ollaan luopumassa aamukahdeksalta alkavista koulupäivistä. Nykyisin osassa Tampereen kouluista päivät alkavat siis aikaisintaan yhdeksältä. Näin on helposti pystytty parantamaan koululaisten vireystilaa ja jaksamista koulussa. Uutisten yhteydessä on ollut usein myös unitutkijan tai muun asiasta oikeasti tietävän mielipide tai lausunto. Heidän mukaansa kahdeksan aamut ovat haitaksi nuorille, sillä nuorten sisäinen kello jätättää tunnista kolmeen tuntiin muihin ikäluokkiin verrattuna. Miksei Etelä-Pohjanmaalla voitaisi siis ottaa mallia vähän suuremmista kaupungeista ja parantaa koululaisten jaksamista?

Opiskelija Kuortaneen lukiosta

Sujuvampaa ja turvallisempaa autoilua

Seuraavaksi voisi olla vuorossa valtatie 19 Atria-Kovero välin liikenteen sujuvoittaminen. Paras siitä tulisi, kun tehtäisiin siihen nelikaistainen tie. Jos rahaa ei ole liikaa, niin tehtäisiin edes satunnaisia ohituskaistoja tuolle välille, sillä nekin auttaisivat jo huomattavasti.

Tien sujuvoittaminen olisi hyvä juttu monen näkökulmasta. Traktorin perässä ajava autoletka on hyvin yleinen näky, mutta tien käyttöä ei voi kieltää traktoreilta, koska monella on peltoja valtatie 19 varressa. Neljän aikaan Atrian kohdalla näkee joka päivä pitkän autojonon odottamassa, jos pian pääsisi liittymään valtatielle. Myös raskasliikenne kiittäisi ja yritykset hyötyisivät, kun tavara liikkuisi nopeammin paikasta toiseen. Yleensä ambulanssit pääsevät kulkemaan ongelmitta, kun autot väistävät tien reunaan, mutta aina kaikki eivät ymmärrä tehdä näin tai on sattumalta yhtä aikaa liikenteessä leveä kuljetus. Nopeampi työmatka saa myös työttömät etsimään töitä isommalta alueelta.

Kaiken maailman liikenneympyröitä sitä ehditään Lapuan keskustaan tekemään ja Seinäjoelle uusia teitä vanhojen viereen, mutta eniten käytetyt kulkuväylät jäävät huomiotta.

Markus Leikkola, Kuortaneen lukio

Sanataiteen kuiva henkäys yleissivistävässä koulussa

Esseen aihe: sosiaalinen media käytä vähintään kahta aineistoa, aiheena turvallisuus käytä vähintään kahta aineistoa (taas), analysoi kolumnia, uutisen tyypilliset piirteet. Tämä on tiivistettynä lukion äidinkieli, kun lisätään mukaan vielä ripaus kirjallisuuden historiaa, joka mennään läpi valonnopeudella. Kyllähän me olemme muutaman kirjankin lukeneet, kiitos hyvän opettajan, joka on järjestänyt sille aukon aikataulussa. Tietenkään ei saa unohtaa sitä yo-koetta, jota opiskelemme täälä kolme vuotta. Emmekö me opiskelekaan lukiossa tulevaisuuttamme varten? Missä on luova kirjoitus, jossa opimme ilmaisemaan itseämme ja rakentamaan tekstiä eritavalla, hahmottamaan, haastamaan ajattelutapoja, ymmärtämään itseämme, erittelemään ja kertomaan asian toisin. Ymmärrän kyllä, että lukio on yleissivistävä koulu ja taito kirjoittaa asia- ja faktatekstejä on tärkeää, mutta olisiko se vahingollista, jos jossain harjoituksessa lukiolainen pääsisi käyttämään luovuttaan tai pahimmillaan käyttäisi mielikuvituksen ruostuneita rattaita kirjoittaessaan?

Itse uskon siihen, että voisimme ymmärtää sekä oppia tulkitsemaan paremmin runoja ja abstrakteja tekstejä, jos olisimme itse tehneet niitä. Kaikki eivät toki luovasta kirjoittamisesta pidä, mutta voisiko tämä johtua siitä, ettemme ole päässeet niitä tekemään/kokeilemaan, jolloin tehtävää pidetään liian haastavana. Luovuuskin on nimittäin tapa vaikuttaa. Monesti myös, jos puhutaan luovasta kirjoittamisesta niin suurimmalle osalle mieleen tulevat vain runot, vaikka todellisuudessa kirjo on paljon laajempi: haiku, tanka, satu, näytelmäkirjallisuus ja laululyriikkaa. Luovan kirjoittamisen tehtävä voisi usein olla myös kaivattu piristys lukiolaisen kirjoitusinnolle kuten suolapulssi, joka on elämänhenkäys Itämerelle.

Saana Leikkola, Kuortaneen lukio

Miksi asevelvollisuuden täytyy olla pakollinen?

Pakollinen asevelvollisuus herättää lähes jatkuvasti keskustelua. Siitä löytyy niin hyviä kuin huonojakin puolia. Suurin osa ihmisistä, jotka valittavat armeijan pakollisuudesta ovat juuri niitä, jotka tarvitsevat sitä kasvatusmielessä eniten. Tässä tuleekin armeijan yksi hyvistä puolista, sillä se kasvattaa takuu varmasti jokaisen sen käyneen ihmisen luonnetta. Armeijan puolesta hoidetaan myös taloudellisia asioita, sillä saat päivärahaa ja jos asut yksin vuokralla, niin armeija hoitaa vuokranmaksun asepalveluksen ajalta. Ainoa huono puoli, minkä tähän keksin on asevelvollisuuden “pitkä" kesto, koska se saattaa sekoittaa nuorten jatkosuunnitelmia. Toisaalta armeijan kestoa on viimeisen 20 vuoden aikana lyhennetty, joten siinäkin ollaan menty oikeaan suuntaan.

“HS & JT", Kuortaneen lukio

Itku, potku ja lakki päähän

Kotona odottaa kolme kirjoitelmaa, yksi englannin essee ja kaksi diaesitystä. Kaiken tämän lisäksi jokapäiväinen koulussa käyminen, yksin asumisen haasteet ja oma vapaa-aika. Aikataulut paukkuu yli rajojen ja jaksaminen loppuu. Ei vain pysty enää. Väsyttää, itkettää ja ahdistaa, mitä vielä? Onko tämä kaikki sen arvoista? Sen yhden pienen valkoisen lippalakin arvoista?

Viime aikoina on uutisoitu kasvavalla tahdilla lukiolaisten uupumuksesta. Yhä useampi nuori kokee olevansa väsynyt kellon ympäri, eikä tämä johdu laiskuudesta tai vain muutaman tunnin mittaisista yöunista. Liiallisesta työmäärästä johtuva stressi syö voimia ja on vaikeaa päästä siitä yli. Moni on abivuoden jälkeen niin loppuun palanut, että ei välttämättä kykene edes hakemaan jatkokoulutukseen. Öisin on melkein mahdotonta saada unta, kun ajatukset käyvät ylikierroksilla. Seuraavana päivänä yrittää silmät puolitangossa sisäistää kaikki uudet opetettavat asiat, mutta pakostakin puolet menevät ohi. Koulun jälkeen yrittää itkun partaalla opiskella ohi menneet asiat itse. Tuntuu, että mistään ei tule mitään. Heti ollaan laittamassa kaikki syy opiskelijan niskoille, jos ei käytäkään vuorokauden jokaista tuntia lukemiseen vaan käyttää välissä puhelinta tai tapaa ystäviä.

Jatkuva opettajien, tuttujen, sekä perheenjäsenten painostus saa kovankin kuoren murtumaan. Hyväähän he kaikki tarkoittavat ja ajattelevat vain parastamme, mutta jos nuori sanoo, että ahdistaa 24/7 ja väsymys on edennyt jo niin pitkälle, että purskahtaa itkuun kun aamulla kouluun lähtiessä sukka on väärinpäin, on aika pysähtyä miettimään, pitäisikö jotain tehdä toisin. Nuorille annetaan liian aikaisin suuri vastuu omasta tulevaisuudesta. Heti pitäisi päästä kouluun ja siitä työelämään vähintään kolmeksikymmeneksi vuodeksi.

Välivuodelle jääminen on suorastaan kuolemansynti, koska siinä on liian suuri vaara pudota pois kyydistä. Joillakin ei ole edes mahdollisuutta pitää taukoa esimerkiksi rahallisista syistä, kun Kelalta saadut tuet ovat ainoa mahdollinen tulolähde. Vaikka on syntynyt hieman ruostuneempi lusikka suussa ei se ole hyvä peruste uhrata mielenterveyttään.

Lukioiden pitäisi vaatia opiskelijoilta vähemmän. Varsinkin viimeisenä vuotena työmäärän pitäisi vähentyä puoleen siitä määrästä mitä se suurimmalla osalla on. Ymmärrettävää on tietenkin se, että viimeisenä vuotena tarjotaan kirjoituksiin valmennettavat kurssit. Niiden sisältöön voisi kuitenkin vaikuttaa siten, että kaikkia kirjoitustehtäviä, luetunymmärtämisiä ja tutkielmia ei vaadittaisi palautettavan viimeisillä viikoilla. Palautusajat voisivat olla joustavimpia ja opettajat ymmärtäväisempiä. Jo lukion aloituksen yhteydessä kerrotaan kuinka tämä koulu valmentaa kirjoituksiin ja jatkokoulutukseen. Se aika, mitä käytetään pelkästään näihin kahteen, voitaisiin puolittaa. Tilalla voisi opettaa opiskelijoille tunnetaitoja ja kuinka selvitä arjen haasteista. Koulut tarjoavat kuraattori-, psykologi- ja terveyspalveluita, mutta olisi tärkeää, että myös opettajat voisivat olla niitä turvallisia ja luotettavia aikuisia nuorten elämässä. Me painamme sen valkoisen pienen lippalakin päähämme kiitollisina, mutta loppuunpalaneina.

Elli Kujansuu ja Kati Teikari, Kuortaneen lukio

Höyhenen kevyt muutos

Katsoin Youtubesta videon, jossa tunnettu videobloggaaja löysi kananmunakennosta höyhenen. Hänen kommenttinsa asiaan oli suunnilleen seuraavanlainen: “Hyi, tulee ihan paha mieli, kun täällä on höyheniä seassa". Tämä toimii loistavana esimerkkinä siitä, kuinka nykyajan ihmiset sulkevat silmänsä totuudelta. Kaikki on paremmin, kun höyhenet jäävät tuotantolaitokselle ja saamme rauhassa jatkaa elämäämme vaaleanpunaisessa kuplassa. Uskottelemme itsellemme kaikkien tuotantoeläimien elävän vihreillä niityillä ja päätyvän lihatiskille vasta luonnollisen kuoleman jälkeen.

Usein kohtaa argumentin: “Jos olet vegaani, et voi matkustaa lentokoneella etkä käyttää omaa autoa". Tämän ajatusmaailman mukaan vastuu ilmastonmuutoksen hillitsemisestä jää vain yhdelle ihmisryhmälle. Todellisuudessa meidän jokaisen on tehtävä muutoksia ja keskityttävä omiin valintoihimme. Kaikkien ei tarvitse olla vegaaneja, elää Zero Waste -ajatuksella tai boikotoida eläinperäisiä tuotteita. Tärkeintä on kohdata faktat, aloittaa pienistä muutoksista ja olla sinut elämäntyylinsä kanssa. Jos ei pysty tappamaan eläintä ja syö niitä päivittäin, kannattaa miettiä, olisiko aika vaihtaa jauheliha vaikkapa tofuun.

Jos sysäämme vastuun ilmaston tilasta vain “ympäristöhifistelijöille" ja jatkamme elämäämme silmät suljettuina kuplassamme, se muuttuu pian vaaleanpunaisesta harmaaksi.

Sini ja Suvi Keto, Kuortaneen lukio

Välillä voi pitää suunsa kiinni

Sosiaalinen media on mahdollistanut nykypäivän jatkuvan informaatiotulvan sekä ajatusten jakamisen muiden ihmisten kanssa. Ihmisten on helppo kertoa mielipiteensä vain parilla klikkauksella, ja se näyttääkin olevan monille suurta ajanvietettä. Mutta mitä hyötyä kommentoinnista oikeastaan on ja mihin sillä pyritään?

Kommentointi on hyvä keino osallistua keskusteluihin ja vaikuttaa osaltaan yhteiskunnallisiin asioihin. Sananvapaus mahdollistaa vapaan kommentoinnin, mutta se ei tarkoita, että olisi kuitenkaan pakko kommentoida. Valitettavan usein kommentointi keskittyy rakentavan kritiikin sijasta kohteen haukkumiselle ja erilaiselle arvostelulle. Yhteiskunnallisten asioiden suorasanaisen kommentoinnin voi hyvän maun rajoissa ymmärtää, koska ne koskevat yhteisiä asioitamme. Mutta esimerkiksi viihdeuutisten kommentointi ei useimmissa tapauksissa ole ollenkaan tarpeellista.

On selvää, etteivät julkisuudessa esiintyvät henkilöt tule koskaan miellyttämään kaikkia, mutta on myös selvää, ettei heidän tarvitse. Ihmisillä on vapaus seurata sellaisia artisteja tai muita henkilöitä, jotka heitä kiinnostavat ja joista he pitävät. Muita ei tarvitsekaan seurata. Jos aihe ei kiinnosta, ei siihen kannata kiinnittää sen suurempaa huomiota. On valtavasti helpompaa sekä vie runsaasti vähemmän aikaa, kun siirtyy seuraavaan uutiseen sen sijaan, että kommentoi ilkeän ja turhan kommentin, joka ei hyödytä ketään. Kommentit ovat usein kaukana rakentavasta palautteesta, ja palautetta ei ylipäätään tarvitse edes antaa, jos ei oikeasti ole mitään merkittävää sanottavaa. Ketään ei yleensä kiinnosta turha mielipide, eikä itse kommentoijakaan saavuta sillä mitään. On vaikea ymmärtää, miksi kukaan todella haluaisi nähdä vaivaa sen eteen, että saisi jonkun päivän pilattua. Vaikka kommentoinnin helppous viehättää, ja vaikka omaa vastakkaisen mielipiteen jostain asiasta, pitäisi kuitenkin miettiä vähintään kaksi kertaa ennen kuin julkaisee mitään. Usein pelkällä hiljaisuudella saavuttaa paljon enemmän.

Aaro Lassila, Kuortaneen lukio

Olet ollut joskus nuori

Mopo on nuorten ensimmäisiä ajoneuvoja tieliikenteessä. Kuinka kätevä, näppärä ja halpa mopo on. Nykyään on yleistä, että mopolle tehdään rakenteellisia muutoksia, jotka vaikuttavat mm. ääneen ja nopeuteen. Varsinkin kovasta melusta on valitettu, kun nuoret kaahaavat pitkin katuja ja kaasuttelevat kauppojen nurkilla. Nuoruuteen kuuluu omien rajojen kokeilu. Mopoja korjatessa nuori oppii mopon tekniikkaa ja käytännön taitoja. Kaikki ovat joskus kaahailleet mopoilla pitkin katuja ja eläneet nuoren huoletonta elämää. Nuoriin kuskeihin suhtaudutaan usein liian kovalla kouralla ja ajatellaan, että heille voi mennä huutamaan kaikista virheistä, mitä he tekevät liikenteessä. Vilkun käytön unohtaminen tai lievä ylinopeus kuuluvat liikenteen arkipäivään. Eivät autoilijatkaan aja täydellisesti. Autoilija valittaa mopolijalle, kuinka mopoilija ajoi hänen takapuskurissaan kiinni ja jätti itse pysähtymättä suojatien kohdalla.

Liikenteessä autoilijat valittavat, kun mopoilijat ajavat vauhdikkaasti välittämättä muusta liikenteestä, kun taas mopoilijat kritisoivat, kun autot ohittelevat mopoja vaarallisissa tilanteissa ja kääntyvät risteyksissä mopojen eteen.

TL, Kuortaneen lukio

Mikä riittää?

Ylioppilaslakin saavuttamista pidetään työläänä, mutta silti paineita lisätään lukioajalle yhä enemmän. Ensin opintojen säihköistyminen ilman riittävää opastusta, ja loppujen lopuksi perehtyminen jää meille opiskelijoille itsenäiseksi opiskeluksi. Myös uhataan, että jatkokoulutukseen haettaisiin lukion todistuksella, ja pääsykokeiden osuus pienenisi huomattavasti. Lisäksi Suomessa on monia erityisluvan saaneita lukioita, ja näitä ovat muun muassa kansainväliset, kristilliset ja urheilulukiot, joissa vaatimukset ovat kutakuinkin samat.

Vaikka olisi nuori ja lahjakas urheilija, jolla olisi mahdollisuus pärjätä jopa kansainvälisellä tasolla, tulisi opintoihin keskittyä lukiossa. Tällaisissa tapauksissa etenkin opettajilta ja valmentajilta vaaditaan ymmärrystä molempien hengittäessä vuorotellen nuoren urheilijan niskaan. Monien on ylitsepääsemättömän vaikeaa ymmärtää, kuinka mutkikasta on yhdistää koulu ja urheilu, kun pitäisi vielä muistaa perhe ja ystävät. Nuori, kuten minä itse, saattaa harjoitella kahdesti päivässä viitenä tai jopa kuutena päivänä viikossa, ja sen lisäksi olisi muutama essee tehtävänä ja sanakokeisiin luettava. Tästä yleensä kärsii ruokavalio tai uni, ja aamulla kouluun tai harjoituksiin herätessä oravanpyörä on valmis.

Pilvi-Maaria Taurama, Kuortaneen lukio

Kaksi isää, kaksi äitiä

Kaikilla pitää olla oikeus kasvattaa lapsi, kunhan siitä ei ole haittaa hänelle itselle. Haitaksi ei lasketa sitä, että hän saattaa joutua kiusatuksi, koska lapsen vanhemmat eivät ole eri sukupuolten edustajia. Se ei ole kiusatun vika. Lapsille, jotka kiusaavat, täytyy opettaa, että on olemassa erilaisia perheitä.

Usein kuulee myös sanottavan, kuinka silloin lapselta puuttuu isä- tai äitihahmo. Entä yksinhuoltajaäitien lapset? Samalla tavalla heiltäkin puuttuu elämästään isähahmo, mutta se ei kuitenkaan ole paheksuttavaa. Sukupuoli ei vaikuta vanhempien kykyyn kasvattaa tai rakastaa lasta.

Silja Viitanen, Kuortaneen lukio

Miehet armeijaan, naiset sivariin

Jokainen suomalainen mies on velvoitettu suorittamaan varusmiespalvelus, jos miehellä ei ole syytä velvollisuudesta jättäytyä. Yleensä varusmiespalvelukseen astutaan 18 vuotta täyttäneenä, mutta poikkeuksiakin on. Esimerkiksi liikalihavuudesta voit saada vuoden tai useammankin vuoden lykkäyksen. Armeijaan yleensä lähdetään heti toisen asteen koulutuksen jälkeen. Tämä tarkoittaa pojilla sitä, että he jatkavat koulujen käymistä vuoden jälkeen, kun naiset ovat päässeet suoraan jatkamaan opiskelujaan. Tähän pitäisi tulla muutos. Naisten tulisi käydä 18 vuotta täyttäneenä vähintään puoli vuotta siviilipalvelusta. Tämä kouluttaisi ja valmistaisi jokaista naista ja miestä pahimman varalle. Jos sota joskus syttyy, olisi naisillekin jo sota-ajan toimenpiteet tiedossa ja harjoiteltuna.

KK, Kuortaneen lukio

Paljonko rahaa kuluu lukioon? PALJON!

Vuonna 2016, kun aloitimme lukion, astui myös uusi opetussuunnitelma voimaan. Sen myötä sisaruksien ja kavereiden vanhat lukiokirjat eivät enää kelpaa, joten kaikki kirjat pitää ostaa uusina jokaiselle kurssille. Yksi lukiokirja, riippuen aineesta, maksaa noin 30 euroa ja yhdessä jaksossa suoritamme keskimäärin noin kuusi kurssia. Yhteen lukuvuoteen mahtuu viisi jaksoa, jolloin pelkästään kirjojen kulut ovat noin 900 euroa vuodessa.

Milleniumeina olemme ensimmäisiä, jotka käyttävät uuden OPS:n kirjoja. Kulut ovat meillä korkeammat kuin niillä, jotka voivat ostaa kirjamme käytettyinä ja halvemmalla. Tietenkään kulut eivät lopu tähän. Jos olet esimerkiksi pitkän matematiikan opiskelija, on suositeltavaa omistaa ClassPad -laskin, joka maksaa noin 170 euroa. Kurssit sähköistyvät koko ajan lisää, joten pelkästään kone, jolla pystyy tekemään muistiinpanoja, ei enää riitä. Koneen pitää olla riittävän kyvykäs, jotta se pystyy pyörittämään sähköisiä oppikirjoja ja kokeita. Tästä syystä moni joutuu ostamaan uuden koneen lukion aikana tai sitä ennen.

Kuitenkin kolmen vuoden aherruksen tavoitteena on saada valkolakki päähän, mutta monet halukkaat eivät pysty kustantamaan lukion vaatimia kuluja, jonka vuoksi lukio jää käymättä. Yo-kirjoitusten kuluja lukuun ottamatta kustannukset ovat opiskelijan budjetille todella suuret, koska yleensä opiskelijalla ei ole muita tuloja tukien lisäksi. Alkuun menojen paljoutta ei ajattele, koska kuitenkin opetus sekä kouluruoka ovat edelleen ilmaista. Mutta mitä pidemmälle opiskelut kuluvat sitä helpommin lukion arvo hahmottuu, jolloin löytyy ainainen syy pennin venyttämiselle.

Elisa Korhonen ja Ellamaria Hutri, Kuortaneen lukio

Sekaliikunta, paras liikunta

Nykypäivänä yksi suurimmista puheista on sukupuolineutraalius. Vaikkakin sukupuolineutraalius on mennyt minun mielestä yli, sen paras seuraus voisi olla tyttöjen ja poikien liikunnan yhdistäminen. Jo ala-asteella alkoi tyttöjen ja poikien liikunnan erottelu, mikä on mielestäni turhaa. Yläasteikäisenä liikunnasta tuli sitä, että suurimmalla tytöistä oli loppunut kiinnostus koko koululiikuntaan. Pojilla taas kiinnostus koululiikuntaa kohtaan kasvoi ja kilpailuhenkisyys lisääntyi. Tyttöjen ja poikien koululiikunnan yhdistäminen olisi tuonut itselle ainakin motivaatiota, koska olisi saanut haastaa enemmän itseään kilpailu henkisten ihmisten kanssa. Tai vaihtoehtoisesti pitäisi edes saada päättää, haluaako sekaryhmään vai oman sukupuolen ryhmään. Tällöin kaikilla voisi olla yhtä paljon motivaatiota koululiikuntaa kohtaan ja kaikki saa erilaisia uusia haasteita.

NH, Kuortaneen lukio

Opiskelija, väsyttääkö?

Väsymys on suuri ongelma opiskelijoiden keskuudessa. Väsyneenä opiskelu ei tunnu sujuvan. Väsyneet aivot eivät ota tietoa vastaan, yhtä hyvin kuin virkeät. Mielestämme, ratkaisuna saattaisi olla "kasin aamujen" poistaminen. Uskomme, että tämä voisi parantaa oppimistuloksia.

Joinain aamuina herääminen saattaa olla haastavaa tai lähes mahdotonta. Etenkin kaamos aikaan. Tällöin tuntuu, ettei aurinko nouse ollenkaan, sillä kouluun mennessä ja sieltä tulessa on pimeää. Kello kahdeksaa verrattaessa kello yhdeksään, on jo huomattavasti valoisampaa. Valoisuus puolestaan auttaa vireyteen ja tätä kautta opiskelu sujuu paljon paremmin.

Urheilijoilla, kuten meillä, harjoitukset saattavat kestää jopa yli yhdeksään illalla. Keho käy ylikierroksilla pitkään harjoitusten jälkeen ja tämän takia nukahtaminen pitkittyy. Aamulla on väsy, koska ei ole saanut tarpeeksi unta.

Pystymme kokemuksesta kertomaan, että koulun alkaessa myöhemmin, olo on paljon pirteämpi. Jopa tunne tilat ovat myönteisempiä. Myös tutkimukset osoittavat, että jo 30 minuutilla on vaikutusta. Voimme samaistua tutkimustuloksiin. Kasin aamut pois.

L&M, Kuortaneen lukio

Takapuskurissa kiinni ajavat raivostuttavat

Autolla ajaessa, jokainen on varmasti joskus huomannut, että joillakin ihmisillä on pakottava tarve ajaa aivan kiinni takapuskurissa, vaikka kaikille tienkäyttäjille olisi tietenkin turvallisempaa, jos liikenteessä osattaisiin pitää tarpeeksi pitkät turvavälit. Tällöin edellä ajavan auton kuljettajan ei tarvitsisi ajon aikana hermoilla, milloin joku törmää hänen autonsa takapuskuriin.

Myös takana olevan kuljettajan ajaminen olisi helpompaa, kun hänellä olisi hyvä turvaväli edelliseen autoon. Turvaväliä pidentämällä kuljettajan on helpompi reagoida esimerkiksi tienpinnassa oleviin mahdollisiin kuoppiin tms. Näkyvyys myös paranee huomattavasti, kun edessä ajavan auton renkaista lentävä lumi ja loska eivät lennä suoraan tuulilasille.

Jos edellä ajavan auton vauhti tuntuu liian hitaalta, niin vaihtoehtoja ovat joko hyväksyä kohtalo ja ajaa samaa vauhtia tai ohittaa auto. Jos valitsee ensimmäisen vaihtoehdon, täytyy muistaa pitää hyvä turvaväli koko ajan ja jos valitsee toisen vaihtoehdon, täytyy ohitus tehdä turvallisessa kohdassa. Vaikka ohittamisessakin on omat riskinsä, on se kuitenkin parempi kuin ajaminen edellä olevan auton takapuskuriin liimautuneena.

Helena Peltokangas, Kuortaneen lukio

Uusimmat kaikki